7/12/2016

VOICE OF FINLAND

Kyllä, tätä monikaan ei varmasti tiedä minusta. Viime postauksessa puhuin mukavuusalueelta poistumisesta ja yhtäkkiä muistin, mitä tulikaan tehtyä 17-vuotiaana. Näin jälkeenpäin tämä naurattaa suunnattomasti. 


Hain siis Voice of finland-laulukilpailuun yli kaksi vuotta sitten syksyllä. Pääsin ensimmäisestä vaiheesta läpi ja seuraavaksi oli vuorossa tuomareiden edessä laulaminen. En voi uskoa näin jälkeenpäin ajatellen miten ikinä uskalsin yksin taas lähteä tekemään jotain ihan extemporea. En kertonut kenellekkään, että hain kilpailuun. Päästyäni jatkoon kerroin vanhemmilleni ja muutamalle kaverilleni osallistumisestani. 

Minussa taitaa olla taipumusta tehdä ja kokeilla aina kaikkea uutta ja tuntematonta. Olen aina tykännyt lauleskella kotona ja sanoisin, että kai minulta vähän sävelkorvaa löytyy. En kuitenkaan ikinä laula muiden ihmisten edessä tosissani. 17-vuotias minä sitten sai idean lähteä kilpailuun salaa ja toisessa vaiheessa jäädyin täysin. Kyllä, oli aika hirveä kokemus. Yhtäkkiä seisoin tuomareiden edessä ja laulu ei luistanutkaan. Jatkoonhan en mennyt.

Muistelen tätä kokemusta huumorilla. Miksi jaan tämän teille? Aina kaikki ei välttämättä mene nappiin ja asetat itsesi tilanteisiin, jotka ei ehkä olekkaan sinulle, mutta sillä ei ole mitään väliä. Kaikesta oppii ja se, jos mikä on tärkeintä. Vain kokeilemalla oppii, jos joku on sinun juttusi. 

Selvennykseksi sanoisin, että haaveissani ei tällä hetkellä ole enään laulukilpailut, mutta olihan tämä hauska tarina kertoa mielestäni.

2 kommenttia:

  1. Eikä Ida 😂😄 ihan sika hauska ja kiva kuulla 😄 ja tosi rohkee oot ollu , wow!!!! :O 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kyllä vieläki ihmettelen välillä et miten uskalsin mennä. Mut nyt jälkeempäin oon ilonen, että kokeilin <3

      Poista

kiitos kommentistasi <3