Välillä tiedän tarvitsevani jotain inspiraatiota lisää. Silloin en välttämättä koe olevani epämotivoitunut, vaan haluan sen inspiroituneen tunteen takaisin. Se on siellä, mutta välillä sitä pitää ruokkia. Onko teillä samanlaisia hetkiä?
Tänä aamuna nappasin läppärin syliini ja päätin, että etsin jotain minua kiinnostavaa ja motivoivaa, mutta en vielä tiennyt mitä se olisi.
Kirjoitin googlen hakuun muistaakseni "inspiration for fashion". Ensimmäisenä hakuun ilmestyi Isaac Mizrahin Fashion and creativity-TED Talk. Klikkasin sitä ja jo ensimmäisen kahden minuutin aikana tiesin, että tämän puheen katson loppuun asti. Muotisuunnittelusta ja ylipäätänsä muodista kiinnostuneiden kannattaa katsoa tämä puhe.
Muoti muuttuu kokoajan, ja aina on jotain uutta ostettavaa. Nykyään on myös varmaan sanomattakin aika selvää, että monen vaatekaapit näyttävät aika samanlaisilta. Se ''inspiraatio'', jota haetaan löytyy massasta. Ja koetaan ehkä, että jos itse saavuttaa sen pisteen, että on varaa ostaa se tietty louis vuittonin laukku niin on sosiaalisen statuksen puolesta korkeammalla(?). Itse en ole koskaan ollut niinsanotusti merkki-ihminen. Vanhempani eivät ole kasvatteeneet minua määrittämään itsetuntoani vaatebrändeillä. Tykkään kuitenkin välillä ostaa jonkun tietyn laadukkaan jutun, johon investoin etukäteen. Enkä sano, etten käyttäisi merkkivaatteita itse tai ihailisi monia suuria brändejä. Ja haluan muistuttaa, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään tällä kirjoituksella. Näissäkin asioissa on niin monta puolta.
Tässä lyhyessä ajassa muotimarkkinoinnin opiskeluja meille on myös kerrottu muodin kääntöpuolesta. Juuri siitä vaatteiden alkuperästä. Missä super brändien vaatteet tehdään ja kuka niitä tekee? Helposti tulee hieman huijattu olo, kun kuuntelee miten Dolce Gabbanan vaatteet valmistetaan samassa rakennuksessa, jossa samat nuoret ompelijat raatavat pitkää päivää ja välillä ompelevat myös täysin samalla tekniikalla vaatteita saksalaisille markettitason merkeille. Eli selkeyttääkseni tätä, superbrändin vaatteet tekevät sama työntekijä, samalla tekniikalla, ompelukoneella ja kankaalla, kuin vaikka Cittarin Lotta ja Lassi vaatteet tehdään.
Minust tuntuu, että muotimaailmassa on todella paljon pahaa ja se on onneksi nykyään monien tiedossa. Mutta samalla muoti ja pukeutuminen on niin luovaa ja nerokasta. Vaatteidensuunnittelu ja oma pukeutuminen ovat tärkeitä keinoja ilmaista itseämme. Ja asioista löytyy etsimällä aina kääntöpuoli. Muotimaailma työllistää ihmisiä ja tekee suunnattoman paljon myös hyvää. Ja voimme myös itse päättää tarkalleen, mistä ostamme omat vaatteemme. Se on minun mielestä hyvä muistaa.
Muoti antaa myös minulle paljon. Olisi ehkä vähän outoa, jos kirjoittelisin täällä siitä, miten paha ja kamala muotimaailma on. Mutta muotiblogin pitäminen ei estä minua mainitsemasta myös niistä ikävemmistä puolista, joita olen koulussa oppinut. Muoti on jatkuvasti muuttuvaa, kehittyvää ja voi olla myös vallankumouksellista.
Pukukoodi-juhlat, tapahtumat ja esiintymiset ovat juuri niitä ihania hetkiä, kun voi leikitellä ja todella miettiä miten itse haluaa lähteä luomaan jonkun tietyn pukukoodin ja minkälaisena haluaa näyttäytyä. Vaikka pukukoodeja tuleekin noudattaa, niin se ei minusta rajoita pukeutumista, vaan ehkä antaa hieman haastetta. Joutuu oikeasti miettimään mitä sitä laittaisi päällensä. Sillä paikan päälle ilmestyminen ja ääneen pukukoodin haukkuminen ei ehkä kuulu monen vaihtoehtoihin. Tällöin pääsee oikeasti haastamaan omaa luovuuttaan ja voi säännöksistä huolimatta näyttää oman persoonallisuutensa. Näihin ajatuksiin.. Iloista viikkoa kaikille <3
Pictures by Julia Rautiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitos kommentistasi <3